viikko 52, joulukuu 2005

Pakkaspäiviä seuraava suojasää on jättänyt katukiveyksen kuoppaan lumen sulamisvettä sen verran, että siihen syntyy kirkas lammikko. Kun katson lammikkoon, tuntuu siltä kuin välkkyvä silmä vastaisi katseeseeni.

Tulen ajatelleeksi Perseusta, joka varasti kolmelta Graialta näiden yhteisen silmän hetkellä, jona se vaihtoi omistajaa eikä kuulunut kenellekään. Onkohan sama valpas ‘ei kenenkään silmä’ joutunut tuohon kadun kuoppaan? Kävelen silmän ohi useana päivänä. Pakkaspäivinä silmän päälle jäätyy kova kalvo: sen valppaus kuolee. Sen päälle heitetään hiekkaa, sen päällä kävellään ja liukastellaan, ja lopulta se väistämättä kuivuu ja katoaa pois yhtä huomaamatta kuin ilmestyikin.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply