week 32, August 2011

Should we call her a solitary, broken being, a fragment which has been separated from the airy, light mosaic of the sun, the winds and clouds;

A soft, colourful wave which is raising and falling against the glassy, transparent shore of the window.

 

 

Posted in Uncategorized | Leave a comment

week 31, August 2011

Tuossa on vain untuva, ei sen enempää, näin voisi ajatella. Mutta ei niin pientä ja mitätöntä, ettei siitä voisi jotakin iloa koitua. Esimerkiksi yksi untuva tarjoaisi päänalusen ja hetken lepoa jollekin hyvin pienelle ja väsyneelle olennolle. Tyynyntarve voi koskea  yhtä hyvin jokaista oman elämänsä taivaltajaa koosta riippumatta. Jospa tällaisia pieniä tyynyjä ilmaantuisi silloin tällöin odottamattomiin tilanteisiin ja hetkiin, juuri silloin kun niitä tuntuu tarvitsevan kaikkein kipeimmin!

‘Well, it’s just a down, nothing more’; you would think when you look
at it lying on the ground. But no matter how little and seemingly insignificant
a thing is, it can still turn out to be a benefit. One single down can serve as
a soft pillow and offer any tiny and weary creature a moment of rest. Similarly,
an urge for a soft pillow may arise at any point in the course of one’s life. Wouldn’t
it be nice to have pillows like these at hand in unanticipated moments when you
are most in need of something gentle and comforting!

Posted in Uncategorized | Leave a comment

week 30, July 2011

Whether I choose to write using a machine or a pen is quite important aspect of my writing. Typing is faster, but using a pen tends to expand my writing; lines, curves and dots of the charaters become more and more sweeping. As if unnoticed, they begin to take shape, form an outline of a landscape or a draft of some object.  My drawings fills all the blank areas of the paper, and they particularly flourish on the margins. Where writing ends and drawing begins is hard to tell but my intuition is that, mentally, it is localized  in the border regions between the conscious and the unconscious. It is like walking in a landscape, groping my way towards unknown; and living in two different worlds at the same time – the world of writing and that of drawing.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

week 29, July 2011

This painting of a flower in a garden of paradise is over 300 hundred years old. The colours are already faded and the figure has started a gradual disappearing from sight. At its present condition, it looks like a hallucination, obscure memory, or something that you might see in a dream.

Despite its rather sad condition, it has still retained some of its former loveliness with tints of pink and red in it.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

week 28, July 2011

Twisting and turning trunks look like giants snakes, or a powerful network of neurons, the architecture of the brain. Constant struggle – trying to remember can potentially weaken or even erase memories …  You would think that each recall episode carves memories  ever deeper and deeper in your brain. But memories are never safe. Every time we recall something we are in danger of losing it during the process. Paradoxically, the best advice is to let your past rest in peace; don’t meddle with your memories, because you’ll lose them forever!

Posted in Uncategorized | Leave a comment

week 27, July 2011

Jotenkin noista koristeellisista tuoleista ja pöydästä tulee mieleen aurinkokello, se miten kellon heittämä varjo siirtyy maassa auringon liikkeen myötä. Tuossa ei kuitenkaan ole ajanmittauslaitetta, vaan tapaamispaikka kahdelle ihmiselle ja keskustelulle joka -mahdollisesti voisi koskea aurinkoista päivää ja valon luomaa hyvänolontunnetta, iloa ystävän kohtaamisesta ja siitä millaisia varjoja luomme toisiimme ja kaikkiin kanssaihmisiimme, jos ajattelemme todellisuutta tilana ja valoisuuden asteina ja sen piirissä elävää ihmistä liikkumassa hämärän vyöhykkeeltä toiselle, valkoisesta mustaan, vuoroin tummuudessa, hämäryydessä, himmeässä; kylmeten ja lämmeten, aina heittämässä varjoja olemassaoloonsa?

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Week 26, June 2011

Pinntynyt pessimisti elää kuopassaan uskoen että siinä on koko elämä, mutta harvapa meistä jaksaa synkkinä hetkinä ryhtyä edes tavoittelemaan valoisampaa elämänasennetta, sillä luja, horjumaton ilo vaatii paljon sielunvoimia, erityisesti silloin kun on vaikeaa. Siinä onkin jännittämistä jaksaako kuumailmapallosi nousta valoisampiin ilmakehiin, jossa piilevät toisenlaisen todellisuuden ulottuvuudet. Valoisalla taivaalla näet kauemmaksi ja avarammin, osaat asettaa asiat mittasuhteisiin. Ylhäältä käsin näet myös tuon muuratun pihan josta nousit – nyt niin pienenä ja pimeänä kaivona.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

week 25, June 2011

Believe of not, but I have a nice collection of all kinds of spiced and flavoured silences. They are stored in jars, containers, and clay pots. My collection includes, among others: a soft silence, as full of feeling as there can be between ardent lovers; the full aroma of solitude for hermits and for those who are a bit tired of seeing other people for a while; spiced silence for those wishing to give a certain person a silent treatment; and peaceful silence of nature, a very precious thing for many people.  And yes, I also have a bottle containing a portion of vintage silence, but I have promised never to open it!

Posted in silence, Uncategorized | Leave a comment

week 24, June 2011

Are you one of those who like to camouflage themselves in the presence of other people? Do you prefer to disappear into your surroundings rather than draw any extra attention to yourself? It is a fact that we, both humans and animals, are living in a world where nothing is as it appears to be. We are using deceptions and disguises to confuse the eye of others and conceal our true nature – a fundamental survival technique that perhaps explains why, so often, we fail to “see” our fellow creatures among us.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

week 23, June 2011

Keskikesän rajaton valo ja tiedottomuus.

Valo ei tiedä, ei rajattomuus 

itsensä tuolla puolen

euforiaa, ihanuutta,

vain me ihmiset, rajallisuuteen sidotut tiedämme,

tunnemme olemisemme portit

 ja niiden vartijat ja varjot.

Posted in Uncategorized | Leave a comment