Category Archives: Uncategorized

Pääskysen lennättämä ääni yli avaruuden, hohtavat yöpilvet, äänten läpi aistimani tuoksu,  kaikki nuo ovat eläviä arvoituksia, selittämättömän onnen lähteitä, joiden  kätkettyä syytä en pysty koskaan selvittämään.

 Arkista viehätystä voi löytää myös keskikaupungin aamuruuhkasta.

Kun pysähdyn välillä miettimään omaa elämääni, tuntuu sitä kuin seisoisin valtavan unohduksen meren äärellä. Mitkä asiat ovat ylipäänsä muistamisen arvoisia? Kun hapuilen elämäni sekalaisia vaikutelmia, muistan, miten tunsin tiettyinä hetkinä iloa, kiihkeää vihaa, rakkautta. Itse tunteisiin, niiden todellisuuteen en enää … Continue reading →

Runoilija Giacomo Leopardi kirjoitti jo 11-vuotiaana oppineen tähtitieteen historian. Yötaivaan kauneus merkitsi innoituksen lähdettä hänen kauneimpiin säkeisiinsä. Leopardille kuu merkitsi elämän melankolian ja raskauden ylle kohoavaa saavuttamattoman onnen ja keveyden kuvaa: “Dolce e chiara è la notte e senza vento, … Continue reading →

Aamun pehmeä, utuverhon läpi suodattuva maisema näyttää lempeältä, kuin väsyneen sydämestä nousseena, kun mieli on jo tyyntynyt.

Ajatukset ovat fyysisempiä, kuin tavallisesti kuvittelemme. Aistimme niiden yhteydessä kylmän ja  kuuman, joskus molempia yhtä aikaa. Voimakas tunne saattaa ottaa  kokonaan  valtaansa; ympäröidä ja eristää mielen kuin mereltä nouseva aamusumu. Tai tunne voi olla lämmin ja luja –  auringon valaisema puunrunko, … Continue reading →

Kirkas yötaivas on täynnä kaukaisista tähtijärjestelmistä saapuvaa ikivanhaa valoa. Suljen ja avaan silmiäni tämän unenkaltaisen valon äärellä tuntien hämmennystä ajattomuuden edessä ja aavistellen, että saatan kokonaan menettää tajun ajan kulumisesta. Kuka sammuttaisi pimeyden?

Harmaan ja sateisen päivän kosteutta on takertunut hämähäkin seittiin; nyt kimaltavista pisaroista täyttyvä verkko kirkastaa suojaisan nurkkauksen. Mutta kenties hämähäkin verkon kaltaiset langat ulottuvat pitemmälle – koko olemassaoloon? Sitä halkovat näkymättömät, yhdistävät säikeet, elämän punos, joka yhdistää kaikkia eläviä olentoja … Continue reading →

Varhainen aamu Helsingin Pohjoisrannassa: Aamusumu hämärtää esineiden ääriviivat ja tekee maisemasta epätodellisen. On kuin koko käsinkosketeltava, reaalinen maailma olisi hajonnut pehmeäksi usvaksi ja todellisuuden vakaa perusta olisi kadonnut jalkojen alta. Juuri tällaisen painottoman tyhjyyden keskellä laituriin kiinnitetty purjealus muistuttaa Lentävän … Continue reading →

‘New Dawn’ -lajikkeen valkoinen ruusu näyttää säteilevän melkein ylimaallista valoa syksyisessä aamussa. Ei ihme, että mystikot ovat ottaneet ruusun omakseen ja pitävät sitä tunnuksenaan. Länsimaisessa kulttuurissa valkoinen väri saa vertauskuvallisen sisällön. Se merkitsee mm. paratiisin viattomuutta, mutta myös kuoleman jälkeistä … Continue reading →