Runoilija
Giacomo Leopardi kirjoitti jo 11-vuotiaana oppineen tähtitieteen historian.
Yötaivaan kauneus merkitsi innoituksen lähdettä hänen kauneimpiin säkeisiinsä.
Leopardille kuu merkitsi elämän melankolian ja raskauden ylle kohoavaa
saavuttamattoman onnen ja keveyden kuvaa:
“Dolce
e chiara è la notte e senza vento, / e queta sovra i tetti e in mezzo agli orti
posa la luna, e di lontan rivela / serena ogni montagna.”