Kun pysähdyn välillä miettimään omaa elämääni, tuntuu sitä kuin seisoisin valtavan
unohduksen meren äärellä. Mitkä asiat ovat ylipäänsä muistamisen arvoisia? Kun
hapuilen elämäni sekalaisia vaikutelmia, muistan, miten tunsin tiettyinä
hetkinä iloa, kiihkeää vihaa, rakkautta. Itse tunteisiin, niiden todellisuuteen
en enää ulotu, mutta tunteiden muistoihin kylläkin.
Nämä muistot ovat vieraita, jotka palaavat luokseni aina uudelleen. Ne osoittavat minulle, etten ole elänyt tunteettomana ja välinpitämättömänä.